Kuva: © Mikko Nieminen 2009Judovyö.
Joensuussa ehdin treeneihin sekä eilen että tänään. Molempina päivinä treenit olivat melko kevyet, sillä iso osa Joensuun porukasta oli mukana Heinävedellä sunnuntaina päättyneellä judoleirillä. Maanantaina lämmiteltiin pelaamalla möhköpalloa, eli jalkapalloa isolla kuntopallolla. Pallottelun jälkeen teimme askelharjoituksia päivän tekniikkaa eli ouchi-garia varten.

Ouchi-gari käytiin läpi monipuolisesti ja moneen suuntaan, vinkkejä ja heittoja tuli paljon. Esimerkiksi minulle uusi juttu voima-uchi-komin tekemiseen oli seinää vasten asetettu patja, johon kaverin sai runtata oikein kunnolla. Kaikkiin heittoihin tuo ei tietenkään sovellu, mutta ouchi- ja kouchi-garin treenaukseen se tuntui sopivan vallan mainiosti. Yritin muistaa jokaiseen liikkeeseen oikeanlaisen lantion käytön jopa hieman ylikorostamalla liikerataa. Tästä seurasi kipeytyneet selkälihakset ja paljon onnistuneita heittoja. Randoreissa ottelin yhden pystyssä ja kaksi matossa. Näistä mainitsemisen arvoisena on pystyrandori, jossa sain vietyä isompaa kaveria komeasti hidari-puolen tai-otoshilla. Treenien lopuksi kerrattiin vielä parilla heitolla kaikki viisi tai kuusi versiota ouchi-garista.

Tiistaina treenit alkoivat sopivasti keskivartalon omaehtoisella jumppaamisella, jolloin sain avattua edellisissä treeneissä jumiutunutta selkää. Treenit jatkuivat jalkapallolla ja viidellä neliminuuttisella randorilla, joista venyttelin keskimmäisen ajan. Leiristä johtuen paikalla oli innokasta porukkaa mattorandoriin, joita pääsin ottelemaan kolme kappaletta.

Randoreiden jälkeen leiriläiset näyttivät Aleksei Budolinin opettamia kähmyjä, joiden perusliikkeenä oli sumi-gaeshi. Muistilistalle pääsevät ainakin vanhanaikainen vastaliike ja suoraan etenevä kähmittävän jalan vaihto. Lopuksi vielä venyteltiin.

Juhannuspäivää heitellään Suomessa hieman miten sattuu, mutta ei kai sillä väliä. Viikonloppuna kävimme isovanhempia moikkaamassa ja tulimme sitten muksun mummolaan. Judotreeneissä oli tarkoitus käydä, mutta ex-valmentaja ei ollut saanut tekstiviestiä harjoitusaika-kyselystä. Viesti tuli kyllä perille, mutta lapset lukivat viestin ensin...

Treenien sijaan kävin ostamassa auringonsuojakalvoa kaikkien Mitsun takalasien peittämiseen. Kalvo on 38% tummentavaa, jottei allekirjoittanut näyttäisi autoillessaan ihan niin teiniltä.

Kuva: © Mikko Nieminen 2009Ensimmäinen tummennus ikinä.
Sivulasit olivat helppo juttu. Hukkapaloja tuli vain yhden sivulasin verran, kun rypistin valmiin kalvon törmäämällä auton oveen. Takalasin kanssa kului kalvon lisäksi melkoisen paljon aikaa ja hermoja. Kaareva pinta oli ennakko-odotuksia huomattavasti vaikeampi saada edes kohtuullisen näköiseksi. Jos erehtyisin tekemään takalasin uusiksi, leikkaisin kalvot täysin lämmitysvastuksien kaaria noudattaen ja tekisin lasin alhaalta ylöspäin. Puhdistuksen merkitystä ei voi vähätellä, reunat on todella vaikea saada siisteiksi ilman huolellista siivoamista (kalvo ei tartu).

Kaiken kaikkiaan ensikertalaisen kalvoasennukseen meni molempien sivulasien osalta (veivattava ja kiinteä kolmionmuotoinen) noin kolme tuntia puhdistus mukaan lukien. Takalasin tekemiseen käytin aikaa reilut seitsemän tuntia ennen kuin pääsin edes kohtuulliseen lopputulokseen.

Loppuviikko menee hermoja lepuutellessa ja takalasia harmistellessa. Kauempaahan tuo ei näy, mutta läheltä...

Kuva: © Mikko Nieminen 2008Judo on kivaa.
Tykinruoka. Jos jokin sana tulisi valita kuvaamaan omaa roolia eilisissä treeneissä, sen minä valitsisin. Harjoitukset aloitettiin pelaamalla jalkapalloa noin 10 minuutin ajan (10-20 lihaskuntoliikettä / päästetty tai tehty maali). Futiksen jälkeen otettiin pari ja aloitettiin uchi-komit liikkeeseen: sivulle, eteen ja taakse, 2x4 sarjoissa. Tästä jatkettiin nopeustreenillä, jossa tehtiin 8x10 sarjaa uchi-komia paikaltaan, sarjan viimeinen heittona. Tekniikat tehtiin merkistä, eli joku laski numeroita yhdestä kymmeneen.

Pienen tauon jälkeen treenit jatkuivat teknikkaosuudella, jossa katsottiin ristiaskeleen kanssa tehtäviä hyökkäyksiä. Esimerkkitekniikoina näytettiin mm. tai-otoshi ja kosoto-gake.

Randorit aloitettiin 4x4min mattorandoreilla. Viimeisen kuukauden ajan on tuntunut siltä, että kaikki mattotekniikat ovat hukassa - tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Hyökkäykset ovat hieman hataria ja puolustus jämähtää paikalleen. Syy saattaa olla keskittymisessä kuristuksiin ja lukotuksiin, jolloin sidontoihin tähtäävät tekniikat ovat jääneet tekemättä (ts. unohtuneet). Koska uudistettu tekniikkavalikoima ei vielä toimi halutulla tavalla ja aikaisemmat tekniikat eivät tule niin selkärangasta kuin aikaisemmin, mattojudoni tuntuu olevan hajallaan ja vaikeaa. Pari lukkoa sain kuitenkin aikaiseksi siinä sidontoihin jäämisten sivussa.

Treenien lopuksi siirryttiin pystyrandoreihin, joita otin 2x4min. Ensimmäisessä randorissa asenne ja lataus olivat kohdallaan, varsin hyvin tuloksin. Loppupuolella randoria kuntopohja alkoi pettää, mikä näkyi varsin hyvin toisessa randorissa kovempaa vastustajaa vastaan. Tulipahan edes hienoja ukemeita.

Turku Judo Week 2009 alkaa 22 päivän päästä (8.7.-12.7.) Tässä välissä on tiedossa kesäloma ja muutamat treenit ympäri suomea.

Testipostaus. Nyt Twitter-profiilissani pitäisi piti olla uusi postaus, joka kertoo minun postanneen jotakin uutta tänne.

Eipä ollut, kun palveluntarjoaja ei tue cUrlia...

Usb-nuuskimista Linuxilla.

Txt2Re helpottaa regexpien aiiih-euttamaa päänsärkyä.

Chris Brown muilutti tyttöään, sarjakuvan arvoisesti.

Mitä taivaalla näkyisi, jos silmä keräisi tarpeeksi valoa?

Ajat ovat kovat, joskus väkeä on karsittava hieman erilaisinkin keinoin.

Tennis on tosimiesten laji.

Kuvitettu tarina lapamadon seikkailuista.

Peliohjaimia röntgenissä.

Mies ja jumppapallo.

Minusta tulee onnellinen, ettekö ymmärrä?

Perhepotretti, vaan mitä se tekee netissä?

Strutsi kiusaa norsua.

Ohjelmointia: Levenshtein -etäisyys kahden sanan välille.

Ohjelmointia: Twitter -api -dokumentaatio.

Bitti ei ole Tavu.

Perustin Twitter-profiilin hetken mielijohteesta. Jotta mielijohteeni ei olisi mielipuolinen, valjastin Twitterin tweettailemaan kotipalvelimen kiintolevyn lämpötiloja.

Kuva: © Mikko Nieminen 2009Ekat tweettaukset.
Palvelimella toimi jo aikaisemmin levyjen smart-dataa lukeva hddtemp. Hddtemp tulee konfiguroida toimimaan root-tunnuksilla, jotta käyttäjää ei tarvita syöttämään salasanaa ennen tweettausta:
$ sudo dpkg-reconfigure hddtemp

Kun asetuksissa kysytään SUID -bitin asettamista, vastataan kyllä. Tämän jälkeen perustetaan oma Twitter-tili ja luodaan seuraavanlainen skripti vaikka kotihakemiston /bin/ -kansioon:

#!/bin/bash

temp=`hddtemp /dev/sd? |sed 's/ST[0-9]*A: //g;s/SAMSUNG HD501LJ: //g;s/°//g;s/: / @ /g'|awk '{ printf "%s ", $0 }'`

curl -u knimi:salasana -d "status=$temp" http://twitter.com/statuses/update.xml

exit 0

Skripti ajaa hddtempin ja muotoilee lopputuloksen twitterille sopivaksi poistamalla tulosteesta kiintolevyjen nimet, kaksoispisteet, ° -merkit ja rivinvaihdot. Lopuksi skripti lähettää muotoillun tulosteen twitteriin curl:in avulla. Muista korjata oma käyttäjätunnus/salasana -parisi skriptin knimi:salasana -kohtaan.

Seuraavaksi skriptille annetaan ajo-oikeudet:
$ chmod 755 /home/knimi/bin/hdd_twitter

Skriptiä voi tämän jälkeen testata:
$ hdd_twitter

Twitter-profiiliisi pitäisi ilmestyä kiintolevyjesi lämpötila. Tällaisenaan skripti on jo toimiva, mutta ajastamalla skripti cron:illa kotipalvelin saadaan raportoimaan levyjen lämpötila vaikkapa kerran päivässä.

Harjoittelutahdiksi on muotoutunut noin kerta viikossa. Eilen pelattiin alkuun jalkapalloa 15 min ja tehtiin toinen vartti kuntopiiriä (10 x (10 haarahyppyä + 20 lihaskuntoliikettä) x 2 kierrosta). Lämmittelyn jälkeen vuorossa oli 4x10 uchi-komi -sarjaa joissa välissä pari heittoa. Loppuaika, noin 50 minuuttia otettiin 4 minuutin randoreita.

Yhteensä randoreita tuli 12 kpl, jotka jaksoin kaikki. Yleisesti ottaen vedin randorit läpi hyvällä ja hyökkäävällä asenteella, jolloin heittopaikkoja ja heittoja tuli paljon. Kontrolli hieman lipsui matsaamisen loppuvaiheessa, jolloin otteet eivät olleet aivan sellaisia kuin pitäisi ja jalkojen hallinta ei toiminut. Tämä kontrollin puute aukaisi, yllätys kyllä, heittopaikkoja myös vastustajalle.

Yhtenä toistuvana ongelmana randoreissa tuntui olevan kombinaatiohyökkäyksissä tapahtuva suunnanvaihto. Nyt moni jalkaheitto tuhraantui lattialle istumiseen, kun oma liike pysähtyi horjutuksen jälkeen. Mitä pidemmälle matseissa mentiin, sitä pahemmaksi ongelma muuttui. Tässä olisikin yksi kehityskohde lisää, joka paranee vain treenaamalla enemmän. Olemalla vähemmän väsynyt, pystyy keskittymään paremmin ja viemään tekniikan loppuun saakka.

Treeneistä jäi hyvä mieli, ja kuntopohjaa on tullut hurjasti lisää. Jonkinlainen kuntotesti olisi paikallaan, niin voisi verrata omaa kehitystä esimerkiksi puolivuosittain.